maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kesätoppeja

Kesä tuli, ja imetysvaatteiden myynnin jälkeen toppien lukumäärä kaapissa oli aikalailla lähellä lukua nolla. Sain hillittömän inspiksen ommella Alles für Selbermacherilta ostetusta ihanan mintusta trikoosta itselleni maximekon, jossa olisi reilusti tilaa liehutella. No, ei mennyt niin kuin siinä ruotsinkielisessä ohjelmassa, vaan liian painava ja napakka trikoo ei laskeutunut yhtään ja näytti lähinnä teltalta, ei istunut muutenkaan ja oli epämukava. Kävin vähän hengittelemässä ja sitten nappasin sakset kouraan, silpaisin rintojen alta auki, saksin mutulla harmaata helmaksi ja kun kerran hapsut on nyt niin in niin kokeillaan niitäkin, ei voi enää pahemmaksi mennä. Lopputulos on kiva mekkonen, jota kehtaa pitääkin! Hapsuista tuli yllättävän kivat, ja niihin saa rullatun muodon vähän venyttämällä niitä. Hapsujen nykiminen on muuten mukavaa stressinpurkua, ettäs tiedätte :D (kuva on taattua vessanpeililaatua, nih.) Helman jätin kääntämättä, rullaa kivasti.


Sitten perustoppipulan kimppuun, musta ja valkoinen toppi on ollut ostoslistalla, kun viisi vuotta sitten Gina Tricot'sta ostettu harmaameleerattu toppi on alkanut värjäytyä kainaloista. Muuten se olisi ihan mahtava edelleen, ei nyppyyntynyt tai kulahtanut! Ennen halpakaupassakin oli laatukangasta... No, kaverilta piirtelin semmoisen trikootoppikaavan ja testasin sitä siihen samaiseen lycraan josta ne jumppahousutkin tein. Ihan kiva tuli (kuva on jossain kännykän uumenissa ja taustalla on sekalainen kylppäri, joten säästettäköön lukijoiden silmiä ja todettakoon, että se kangas on edelleen aika kamala mutta kaava oli kiva). Muokkasin kaavasta sitten perustoppikaavan, ja ihastuin syvään uurrettuun takakappaleeseen.

Ennen kuin varsinaisesti päästään niihin toppeihin, niin pohjustetaan tarinaa sillä iik-apua-lycrasta tehdyllä topilla ja sen ompeluvaiheilla. Tässä projektissa meinaan uskaltauduin viimein kokeilemaan kahta inhokkiani: a) Karnaluksista ostettua 10mm/28mm -kääntäjää, joka ei ole aito Janome eikä myöskään luottokääntäjämerkkini Selco, vaan joku kolmas, sekä b) trikoolla (tässä tapauksessa liukkaalla lycralla) kanttaamista. Edelliset kapean kääntäjän kokeiluni resorilla olivat ihan katastrofaalisia ja meinasin heittää koko vemputtimella vesilintua. Trikoolla taas en ole koskaan saanut nättiä kanttia, ja aina se rullaa ja ei mene nätisti ja arrrrg. Noh, mulla oli ollut vähän huono ompelupäivä (ks. hapsutoppi) jo muutenkin, joten aattelin että jos nyt menee pieleen kanttaukset niin samaan syssyyn menee. Yllätys olikin suuri, kun kantista tulikin ihan nättiä, ja pienillä säädöillä sain neulat osumaan juuri oikeille kohdille, ja vautsi, sehän toimii! Osasyy saattoi myös olla siinä, että käytin rakkaan peittarini (ja saumurin kanssa) ekaa kertaa ikinä huollossa (johan niillä se kolmisen vuotta on ajeltukin), ja Tampereella vaikuttava Mansen Ompelukone sai molemmat koneet hyrräämään kuin... no, ehjät ja hyvin öljytyt koneet. Niin, se kanttaus onnistui ihan huipusti, joten päätin kokeilla myös näihin perustoppeihin. Resoria sillä ei tosiaan kannata käyttää, mutta trikoo taittuu just sopivasti.

Ja nekin onnistui, jei, jipii! Olen yleensä tykännyt leveästä kantista, mutta nyt itsellä tämä kapea näyttää jotenkin kivemmalta. Ehkä siksi, kun siinä kiinatrikoon topissakin on kapea kantti. Taas aukeni ihan uusia ovia, kun saa aina mätsäävää kanttia jos ei resoreista löydy! Tänään surautin vielä Selian mintunvihreästäkin kolmannen tähän sarjaan, kyllä nyt kelpaa.




Instaa selaillessa huomasin hypänneeni tämän kuvan ohi kesäkuisia kootessani, tein tämmöisen löysän lökötrikoopaidan soveltamalla jotain Ottobre Kidsin kaavaa koossa 170 cm. Ei mikään kaavoituksen tai muodon huipputuotos, mutta kiva se on päällä! Triteksin raitatrikoota tämä.


Meinasin alkaa selittää kantinleikkuusta ja kangasvarastoista, mutta juttu venyy kuin nälkävuosi joten jaetaan kahteen postaukseen. Seuraavassa numerossa siis: kuinka leikata resorikanttia helposti ja nopeasti; Lauriidan kangasvuosi metreissä; sekä mitä ompelija tekee, kun koneet ovat huollossa. Sama paikka, sama ai-- no ei ihan sama aika, mutta melkeen.